Kyllikin surma - epäilyksen varjosta päivän valoon

Viisikymmentäluvun tunnetuimpia naisia Suomessa oli Kyllikki Saari, eikä mielenkiinto hänen traagista kuolemaansa kohtaan ole loppunut vieläkään. Anneli Karhusaaren Reino Ojanperän muistelujen pohjalta kokoama kirja ”Kyllikin surma” antaa asiaan uuden näkökulman. Lukuisat lehtijutut ovat vuosikymmeniä ”polkeneet paikallaan” toistaen vain samoja murhaa edeltäviä ja seuraavia tapahtumia, mutta murhaaja ja motiivi ovat pysyneet arvoituksina.

Kyllikki, nuori ja kunnollinen tyttö, palaa sunnuntai-iltana hengellisestä kokouksesta ja katoaa. Parin päivän päästä alkaa etsintä ja sitä seuraa massiivinen poliisitutkinta, joka jatkuu jossain muodossa edelleenkin. Viikkojen päästä uhri löytyy haudattuna, kenen vihjeestä, selviää tästä uudesta kirjasta. Samoin selitykset muutamille löydetyille tavaroille suohaudan lähettyviltä. Myös itse surmateko ja sitä seuraavat tapahtumat kuvataan kirjassa ja kuviot ovat karmeita, mutta loogisia ja hyvin uskottavia.

Kirjan mukaan murhalla oli kaksi silminnäkijää, mutta miksi he vaikenivat?  Miksi heidän antamiaan vihjeitä ei otettu todesta?  Näihin kysymyksiin kirjassa pyritään vastaamaan.

Kirja loikkauttaa lukijan pohjoiseen työmaalle, jossa työskentelee eri puolilta Suomea miehiä. Siihenkin aikaan oli autoja, joilla tehtiin viikonloppuna pitkiäkin matkoja. Juuri tämän välimatkan murhapaikkakuntaan Reino Ojanperä, kirjan muistelija, kertoo syyksi, miksi hän ei ole saanut aineistoaan ennen tätä julkisuuteen.

Kyllikki Saaren murha kosketti hyvin syvältä Suomen kansaa. Kirjaa elävöittävät kuvat ja lainaukset lehtikirjoituksista viisikymmentäluvulta. Voisi kuvitella, että kirja antaa jonkinlaisen helpotuksen ainakin paikkakunnalla, jossa murha tapahtui ja jossa melkein joka toinen leimattiin syylliseksi uhrin perheenjäseniä myöten. Mutta koska murhaaja ja silminnäkijät eivät ole enää vastaamassa, lopullinen totuus jää tietenkin kohtaamatta.